Tiede

Meille tulee tasan yksi aikakauslehti (ellei Kuukausiliitettä lasketa aikakauslehdeksi, en ole varma asiasta, itse olen laskenut sen yleensä "kuukausiliitteiden" kategoriaan), ja se on Tiede. Tiede löytyy myös usein vessasta, ja on täten ainoa aikakauslehti, jota luen säännöllisesti.

Tiede on enimmäkseen aivan mainiota vessalukemista. Pidemmät artikkelit pitää tosin pilkkoa useammalle istunnolle, mutta esimerkiksi hampaita pestessään tai muulla istunnolla ehtii hyvin tavata puolet keskipitkästä historia-artikkelista (uusimmassa numerossa raisu juttu Kleopatrasta, suosittelen.)

Popularisoitu tiede on muutenkin ässää ja ihan mun juttu. Juuri mikään ei tee keskustelukumppaniin vaikutusta samalla tavalla kuin tieteellisen faktoidin perustelu lauseella "Muistaakseni jossain Tiede-lehdessä, en muista milloin, ehkä vuosi ehkä viisi vuotta sitten, oli juttu, jossa kerrottiin, että [...] joten näinhän asia varmasti on." Itse käytän tätä jostain syystä mieluiten kertoakseni kahden viinilasillisen kumarassa, että metsästäjä-keräilijäyhteisöissä ihmiset ovat ilmeisesti eläneet seksuaalisesti vapautuneina ja iloisina kuin bonobot, eivätkä suinkaan ahdasmielisen kärttyisinä kuten simpanssit, ja markkina-arvoteoreetikot voivat täten tunkea teoriansa sinne, missä aurinko ei paista (ja tehdä sen mieluiten vessassa). (Ajatuksen loogisen polun ymmärtäminen vaatii ne kaksi viinilasia, minä en tarjoa.) Ja tätäkään en tietäisi, ellei vessalukeminen olisi mitä sivistävin tapa!

Tiede-lehden toinen mainio puoli ovat matemaattiset artikkelit. Ne tosin saattavat myös ärsyttää, joten suosittelen myös puhelimen ottamista mukaan vessaan. Sillä tavalla on helpompi heti julistaa Facebookissa, että topologia on selvästi matemaatikoiden keksimä tekosyy syödä donitseja kahvin kanssa aina, kun huvittaa.

Menetetty ilo

Disclaimer: jos et tykkää vessa-aiheisista jutuista, älä lue. Oot muuten varmaan väärässä blogissa sit niinku noin muutenkin.

Vessalukemisen ehdottomasti parhaita puolia on se, että se pieni hetki siellä kopperossa on Ihan Omaa Aikaa, jota varsinkin lapsiperheessä äideillä on kovin vähän. Vaikka yrittäisi kuinka lukittautua omaan rauhaansa, usein joku ilmestyy takomaan ovea, vaikkei mitään suurta hätää (hoho) olisikaan käsillä. Ja vaikka se perheen isä istuu siellä sohvalla, mutta eihän sille nyt voi näitä juttuja (esim. että "telkkarissa sanottiin poliisi") - ja jotka ei voi siis hetkeäkään odottaa - kertoa. Lukemistolla usein pystyy edes vähän sulkemaan sen ulkopuolisen maailman hälyt sen hetken ajaksi pois. Siinä, valtaistuimellaan, ihminen on totisesti paljaimmillaan (lause kuulosti niin hämyltä mun päässä, että piti kirjoittaa se ihan tuohon).

Yleensä siis se vessalukemisen hetki on suorastaan odotettava asia, pyhä toimitus, pieni hetki rauhaa. VAAN EI NYT. Vatsani on vallannut jo kohta viikoksi joku räyhähenki, joka ei anna minkään suustani sisään pistämäni muodostaa kovinkaan pitkää kiintymyssuhdetta ruuansulatuselimistön kanssa. Nyt on istumalihaksia koeteltu ja hiki otsalla, välillä melkein itkua tuhertaen avattu tulvaportit jälleen kerran. Mistä tätä tavaraa riittää, kun mitään ei pysty syömään? Miksi yhdestä päivän rennoimmista hetkistä on tehty piinallisia - ja, let's face it, enää kyseessä ei siis ole YKSI päivittäinen rauhan hetki, vaan monta tuskaista pikaspurttia.

En olisi uskonut, että viettämällä suurimman osan päivästä vessassa saisin itse asiassa luettua paljon vähemmän kuin aiemmin. Ei vaan tee mieli. Lisäksi pelkään rajujen purkauksien nostattaman saastepilven tahrivan kaiken lähiympäristössä olevan, joten olen heikkopäisenä siivonnut vessaa monta kertaa päivässä muutenkin. Nimittäin se hupi tästä vielä puuttuisi, että tämän viikon kestäneen oman rypistyksen (kröhöm) päätteeksi lapset sairastuisivat samaan tautiin.

Tervehtymisen merkkejä on jo ilmassa. Olen pelannut viime päivinä vessassa puhelimella Backgammonia, lukenut Me Naisista jutun Maria Jungnerista (sopi hyvin vessaan tai kampaamoon, muuten aika evvk) ja harkinnut jo vakituiseen vessakirjaani* tarttumista. Pari pientä voittoa: melkein uskallan jo pieraista, ja äsken kävin pelkällä pissalla!

*) siitä lisää sitten, kun tämä "kiire" hellittää

Vessalukemisena Seiska

sain taannoin pyytämättä ja yllätyksenä 7 päivää -lehden eli tuttujen kesken Seiskan kotiin kannettuna jotain kuukauden ajan. uskokaa tai älkää, normaalioloissa en lue kyseistä lehteä - paitsi ehkä joskus kampaajalla (jossa käyn kaksi kertaa vuodessa). lehti kuitenkin osoittautui ihan kelvolliseksi vessalukemiseksi etenkin sellaisena aikana, jolloin asiointi oli suoritettava ripeästi. seuraavassa esitän arvostelun lukemiston plussista ja miinuksista:

+ lehden sisältö on sellaista shaissea, että se passaa suorituksen teemaan
+ jutut ovat lyhyitä ja siten nopeasti luettavissa
+ ei ole pelkoa siitä, että jutun kiinnostavuuden takia lukeminen venyttäisi vessareissua tarpeettomasti ja siten estäisi huoneiston muilta asukeilta toiletin käytön
+ lehden voi missä lukemisen vaiheessa tahansa lyödä huoletta paperinkeräykseen vaikkei se haisisikaan kakalle: ei hygieniaongelmia, koska kukaan ei takuuvarmasti raahaa sitä muihin tiloihin!

- sisältö saattaa pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa aivotoimintaan
- mieli voi nyrjähtää esim. tauskin, tuksun tai aitolehden kuvan takia
- vieraat saattavat luulla kestotilaajaksi
- siihen ei kannata pyyhkiä, vaikka tekisi mieli. ei tykkää pylly eikä pönttö

sanoisin kokoavasti, eli mikäli teille iskee samanlainen ilmaisnäyte-paskanakki, niin kannattaa suhtautua avoimesti. varsinkin jos kärsitte ummetuksesta, koska lehdellä saattaa olla suolentoimintaa kiihdyttävä vaikutus. mutta älkää ny herraisä tilaamaan ryhtykö!

Vieraskynä: Vessalukija töissä

Vessalukijan työpäivä on ankea. Jos kotona saa paheksuvia katseita ottaessaan lukemiston kainaloon ja suunnatessaan kohti toilettia, töissä vasta kieroon katsotaankin. Edes Kauppalehden kietaisua kahvitilasta seuraksi ei yleensä hyväksytä, vaikka sitä sentään voisi perustella bisnesmaailmasta perillä ololla.

Vessahätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen! Moderni teknologia pelastaa tylsät vessahetkesi. Useimpiin matkapuhelimiin on jo saatavilla lukuisia erilaisia sähköinen kirja -sovelluksia, ja kännykkä on varsin helppo salakuljettaa wc-tilan puolelle taskussa tai hihassa. (Jos sinulla ei ole taskua tai hihoja, olet luultavasti nainen. Sujauta tällöin puhelin rintaliiveihisi. Poliittisen korrektiuden nimissä kukaan ei tuijota rintavarustustasi tai vaikka tuijottaisi, ei ainakaan kehtaa huomauttaa sen oudosta muodosta.)

Pelkkä sähköisen kirjan lukuohjelman lataaminen ei vielä riitä. Ennen vessareissua on myös hyvä valita ja ladata kirja laitteelle - vaikka vessassa toimisi langaton verkko, ja toimiihan siellä, hyvää lukuaikaa menee hukkaan, jos kirjan valitsee vasta vessan oven kolahdettua takana kiinni. Kirjan voi valita vaikkapa edellisessä palaverissa, jossa kännykän näprääminen on toki täysin hyväksyttyä käytöstä. Monet ulkomaiset lukusovellukset tarjoavat ilmaistakin luettavaa esimerkiksi klassikoiden muodossa. Tällöin pitää kuitenkin huolehtia siitä, ettei vahingossa nukahda pöntölle.

Toimitus haluaa huomauttaa, että myös sähköisen äänikirjan kuuntelu wc-tiloissa on mahdollista, jos onnistuu kuljettamaan muassaan myös kuulokkeet, muttei välttämättä suositeltavaa, sillä silloin ei ehkä kuule muiden vessahätäisten paukuttavan ovea.

Onnellisempia vessareissuja kaikille työn sankareille!
 ----

Tekstin vieraskynäili nimimerkki "Candy".
 

vessassa lukemisen syvin olemus?

eihän kukaan tunnusta lukevansa vessassa. varsinkaan naiset, koska naiset eivät kakkaa. ja pissalla käydessä ei ehdi lukea (vai ehtiikö?).

jos asunnossa on vain yksi toiletti, ei liene hyväksyttävää lukea siellä päätalon koottuja. mitä vessassa kannattaa ja on soveliasta lukea? pakina- vai novellikokoelmia? city-lehteä? ilmaisnäytteenä (tietenkin!) saatua seiskaa? hätätapauksessa shampoopullon kylkikin käy? voiko vessassa säilyttää vessalukemista vai antaako se vessan hallinnoijasta moukkamaisen kuvan? saako kirjaston kirjoja lukea vessassa vai alkavatko ne haista kakalle?

toivottavasti tässä blogissa löydetään vastaus edellä mainittuihin ja muihin asiaan liittyviin kysymyksiin.


ps. joudun taistelemaan hieman ulkoasun kanssa, pahoittelen muuttuvia säätöjä. esim. lukijalista ei bloggerin mukaan näy (gadget-herja) muussa kuin ns. dynaamisessa mallissa (enkä halua sellaista).

Ähtäri

Elimäen tarkoitus -kirjan mukaan ähtäri on hätä, joka tulee kun vessahätä iskee eikä ole mitään lukemista. Toisaalta, vessassa lukeminen on eräille meistä pahasta.

Tässä blogissa kerrotaan parhaista vessalukemisista, tervetuloa!